Performance, video and installation are the mediums I am working with presently, performance being my main focus, as it has been since 1990. Lately I have been using a video in several performances.

Performance

Performance has two different concepts to me.

Being always pre-considered, I see performance as a visual act,
a 3-dimensional image in time with movement and sound, or as an interactive happening between some voluntary passer-by and me.
In both cases personal presence is a prerequisite.

My way of performing has been influenced by more than 11 years of practice in Tai Chi and Zen meditation. The minimalist style of Zen aesthetics and the way of the Japanese tea ceremony has always appealed to me, and that can be seen in several of my works.

 I also recognize the similarity of my ideas and thinking to Fluxsus, as it has been pointed out to me, especially in some very simple performative acts or when the central activity of the performance is to transform material which is about to be thrown away (like a chewed gum or used bus tickets and handkerchiefs from one’s pocket).

Since I see performance as a picture, in which, like in a painting, every detail influences the whole, I try to control both visual and sound elements as much as possible. I am not an actor, so I do not use words except in the interactive performances, where I talk with the participants.

I want to reduce all unnecessary movement from my performances. I like them to be short, as condensed and usually with some sudden contrast. Most often the duration has been 10 - 20 minutes.

Sometimes I have compared my performances to rituals, forgotten long ago or to dreams shared by the audience. Thus the performances can have surrealistic elements, and as dreams, they are always open to interpretations.

The ideas for performances often come to me from everyday life, objects or actions like: whipping cream, chewing gum, hammering, knitting… Sometimes they come from childhood memories.

Often the space and situation give the inspiration. This is why many of my performances have been sitespecific.

Sometimes the setting for the performance is an installation and I have built
it beforehand, more often it is the remains of the performance, which form
a temporary installation.

In many performances I have had interactive elements, and some have been completely based on interactivity. Because these performances are totally dependent on voluntary participation in order to happen at all, they can be going on for hours, days or even weeks and can be repeated in different public places.

Video

I have used video camera so far in two ways: as a way of expanding the possibilities of performance and as a tool for painting visible small and quiet things or issues I feel close to me.

Personal presence without any technical device has always been essential to me in performance. However, nowadays I am interested also in mediated presence and in the various possibilities of a video camera.
I have been working both with on-line video projection and with a pre-filmed video as a part of my performance.

30.5.2006

Performanssi, installaatio, video ja maalaus ovat kaikki alueita, joilla työskentelen. Vuodesta 1990 pääasiallinen ilmaisumuotoni on ollut performanssi, johon nykyisin usein yhdistän videokuvan.

Performanssi

Käsitän performanssin kahdella tavalla. Se on minulle aina etukäteen mietitty visuaalinen tapahtuma, joko  esittämäni "elävä kuva" jossa on mukana tila, liike ja ääni; tai vuorovaikutteinen tapahtuma, jossa toisena osapuolena on vapaaehtoinen ohikulkija tai katsoja.

Tapaani tehdä performanssi on vaikuttanut pitkä Tai Chin ja Zen meditaation  harjoittelu. Japanilaisen teeseremonian loppuun saakka hiottu muoto on sekin hyvä esimerkki harkitusta ilmaisusta, jota olen esityksissäni tavoitellut.

Fluxus- ryhmän toimintaperiaatteet ovat myös lähellä omaa ajatteluani, kuten minulle on huomautettu. Näin esimerkiksi silloin kun teen jotain hyvin yksinkertaista, kuten osoitan seinästä teipillä rajattua aluetta – Katso tätä tänään, tai rakennan performanssin pois heitettävän materiaalin jalostamiseksi. Olen mm. käyttänyt pureskeltuja purukumeja performanssissani Pure Art ja ohikulkijoiden taskuista löytyvää roskaa performanssissaTrash Art.

Esitysteni lähtökohtana ovat usein arkipäivän toiminnat: kerman vatkaaminen, vasarointi, purukumin pureskeleminen, ompelu…
Joskus ne syntyvät lapsuuden muistosta esim. siitä, kun jouduin rangaistukseksi pesemään kerrostalomme ulkoseinästä taululiidulla
siihen kirjoittamani sanan HYVÄ.

Usein myös esitystila ja tilanteen luonne antavat alkuajatuksen. Siksi monet performanssini ovat olleet paikkasidonnaisia. Joskus  esitykseen on kuulut olennaisesti sitä varten rakentamani tai sen aikana syntynyt installaatio.

Henkilökohtainen läsnäolo ilman teknisiä laitteita on ollut oleellista performansseilleni. Videon mahdollisuudet ovat kuitenkin kiinnostavat minua ja kokeillut mm. videon välittämää läsnäoloa, missä yleisö näkee performanssini seinälle projisoituna tehdessäni sitä samanaikaisesti toisessa tilassa.

Koska performanssi on minulle elävä kuva ja siinä, kuten maalauksessa, jokainen yksityiskohta vaikuttaa kokonaisuuteen, pyrin esityksissäni hallitsemaan sen sekä visuaaliset, että äänielementit mahdollisimman hyvin. En ole näyttelijä, siksi en käytä sanoja, paitsi vuorovaikutteisissa tapahtumissa, joissa keskustelen osallistujien kanssa.

Haluan poistaa esityksistäni kaiken ylimääräisen liikkeen, turhat tavarat ja jopa värit, jotta saan siitä mahdollisimman tiiviin. Niiden kesto on ollut
yleensä 10-30 min.

Voisin verrata performanssejani kauan sitten unohdettuun rituaaliin tai uneen, jota yleisö katsoo yhdessä. Esityksissäni voi olla surrealistisia elementtejä, ja kuten unet, ne ovat avoimia tulkinnoille.

Useissa performansseissani olen ottanut kontaktia yleisöön ja monet perustuvat kokonaan vuorovaikutteisuuteen.  Koska nämä ovat vaativat tapahtuakseen katsojan vapaaehtoisen ja aktiivisen osallistumisen, niiden kesto on vaihdellut kolmesta tunnista kolmeen viikkoon.
Näitä performansseja olen toistanut erilaisissa julkisissa paikoissa.

Installaatio

Performanssi-installaatioissani olen etsinyt jotain, joka on ajatuksen tai mielikuvan takana kuten tunne, muisto, pelko tai uskomus käyttämällä  tilaa, liikkuvaa kuvaa, läsnäoloani, toimintani tuottamaa liikettä ja ääntä. Läsnäoloni on tällöin vetäytynyttä ja sulaudun osaksi luomaani pitkäkestoista ”elävää kuvaa”.

Video

Video on vuodesta 2002 ollut minulle sekä uusi työkalu performanssin ilmaisukeinojen laajentamiseen, että keino itseäni lähellä olevien asioiden näkyville tuomiseen. Koen kameran enemmän välineenä liikkuvalla kuvalla maalaamisen kuin suoraan tarinan kerrontaan.